Kalat

Tälle sivulle on koottu yleistietoa järvessä esiintyvistä kalalajeista ja niiden ravintokäyttäytymisestä. Jokaisen kalalajiesittelyn loppupuolella on kerrottu muutamin sanoin lajin esiintymisetä ja tilasta Naruska-Kullajärvellä. Yleistieto-osuudessa on käytetty lähteenä RKTL:n Kala-atlas-tietoja ja Wikipediasta saatavia tietoja, muut tiedot on koostettu elokuussa 2009 tehdystä koekalastusraportista.

Ahven

(Perca fluviatilis)

ruots. abborre, engl. perch
Lahko: Ahvenkalat Perciformes Alalahko: Percoidei Heimo: Ahvenet Percidae

Ahven (Perca fluviatilis) on Suomen yleisin kalalaji ja Suomen kansalliskala. Se on parvikala, joka liikkuu ja etsii ravintoa päivisin parvissa, mutta yöksi se menee yksin pohjalle kasvuston suojaan lepäämään.

Ahvenkoiraat tulevat sukukypsiksi 3–5-vuotiaina ja naaraat 5–6-vuotiaina, pituuden ollessa silloin 9–14 cm. Ahven kutee keväällä huhti-kesäkuun aikaan, kun veden lämpötila ylittää kuusi astetta. Ne kokoontuvat rantaveteen, jossa on suojaavaa kasvillisuutta. Naaras laskee mädin valitsemaansa paikkaan ja koirasparvi hedelmöittää sen maidillaan. Ahven on erittäin tehokas lisääntyjä ja puolikiloinen naaras saattaa laskea 66000 mätimunaa, jotka koiraat hedelmöittävät. Limainen ja putkimainen mätinauha kiinnittyy pohjakasveihin ja oksiin. Poikaset kuoriutuvat 2–3 viikon kuluttua 5–6 mm:n kokoisina. Kuoriutuneet poikaset saavat aluksi ravintonsa pienestä ruskuaispussista, mutta siirtyvät pian syömään eläinplanktonia kuten vesikirppuja, surviaissääsken toukkia ja hankajalkaisia.

Ravinnokseen pieni ahven käyttää eläinplanktonia, iän myötä ruokavalioon tulevat pohjaeläimet ja pikkukalat. Todennäköisesti ahvenyksilöt erikoistuvat erilaisiin ravintokohteisiin; tämä selittäisi suuren kasvunvaihtelun eri yksilöiden välillä. Suurempien yksilöiden ravinto koostuu yksinomaan kalasta.

Yleensä ahvenet elävät 20–25-vuotiaaksi. Maksimipaino on yleensä noin kilon luokkaa, ja kasvunopeus vaihtelee suuresti – suuri kyrmyniska on väistämättä kohtalaisen iäkäs, mutta myös pieni, muutaman kymmenen gramman painoinen yksilö saattaa ääritapauksessa olla yli 20-vuotias.

Naruska-Kullajärven ahvenkanta on runsas, jopa ylitiheä ja sen myötä pienehkö. Ahven lienee ravintokilpailussa kuitenkin hieman "niskan päällä" ja kokoluokaltaan keskimäärin sellaista, että se pysytyy käyttämään ravinnonlähteenään monipuolisempaa lajistoa (pohjaeläimet, kalat) kuin kilpailijansa. Ahvenen kasvun voidaan todeta olevan ensimmäisinä elinvuosinaan samaa tasoa vastaavan siian kanssa, mutta ahvenen kasvunopeus on kuitenkin melko normaalia.

Harjus

(Thymallus thymallus)

ruots. harr, engl. grayling
Lahko: Lohikalat Salmoniformes Heimo: Lohet Salmonidae Alaheimo: Thymallinae

Harjus eli harri (Thymallus thymallus) on pitkulainen solakka kala , jonka suuri korkea ja purjemainen selkäevä erottaa sen muista rasvaevällisistä lohikalistamme. Harjus kasvaa 30–50 cm:n pituiseksi ja painaa yleensä alle 1 kg.

Harjus kutee monista muista lohikaloista poiketen keväällä, touko-kesäkuussa. Kutupaikka voi olla järvessä tai joessa sekä myös meressä. Harjukset tulevat sukukypsiksi 3-6 vuoden iässä ja ovat silloin noin 30 cm mittaisia. Halkaisijaltaan 2,5 -3,5 mm mätimunia on 2 000 - 20 000 kappaleen väliltä ja kutu tapahtuu hiekka-, sora- tai kivipohjille. Poikaset kuorituvat 3-4 viikon kuluttua n. 10 mm pituisina.

Ravinnokseen pienet harjuksenpoikaset käyttävät aluksi eläinplanktonia ja ne kasvavat nopeasti saavuttaen 1.kesänä noin 10 cm pituuden. Nuoret ja aikuiset harjukset syövät pohjaeläimiä, pieniä kaloja ja pinnalla olevia hyönteisiä. Hyvissä olosuhteissa harjukset saavuttavat 4 vuodessa 40 cm pituuden, mutta niukkaravinteisissa ja ravintokilpailun alaisissa vesisssä harjuksella menee 10 vuotta tuon 40 cm pituuden saavuttamiseen. Vanhimmat harjukset ovat noin 15-vuotiaita.

Naruska-Kullajärvessä harjusta esiintyy satunnaisesti ja lähinnä jokisuiston läheisyydessä. Naruskajoen harjus nousee syönnökselle järveen ja voi pientä muikkua syödessään viihtyä järvessä pitempäänkin.

Harjuksen kalastus on kielettyä 1.4.-31.5., lukuun ottamatta sen pyyntiä vavalla tai uistelemalla. Harjuksen alamitta on 30 cm.

Hauki

(Esox lucius)

ruots. gädda, engl. pike, northern pike
Lahko: Haukikalat Esociformes Heimo: Hauet Esocidae

Hauki (Esox lucius) on Suomessa toiseksi yleisin saaliskala ja se kuluu petokaloihin. Tunnusomaista hauelle on iso pää ja silmät sekä leuoissa että kidassa olevat terävät pikkikkäät hampaat. Sen ruumiinrakenne on solakka ja evät ovat keskittyneet petokaloille tyypillisesti peräpäähän. Tämä mahdollistaa nopeat hyökkäykset saaliin kimppuun.

Haukikoiraat saavuttavat sukukypsyyden 2-4 vuoden ja naaraat 3-4 vuoden iässä, pituuden olessa silloin n. 30-40cm. Hauki kutee pian jäiden lähdön jälkeen mataliin rantavesiin ja jokisuistoihin. Kutu kestää viikosta kahteen ja mädin kehittyminen poikasiksi vie 10 asteisessa vedessä n. 12 vrk. Kuoriuduttaan n. 8-9 mm pituinen poikanen kiinnittyy muutamiksi päiviksi vesikasveihin ja kehittyy tällöin enemmän hauennäköiseksi ruskuaisensa vararavinnon turvin.

Hauenpoikaset syövät aluksi eläinplanktonia ja sitten hyönteistoukkia. Kalanpoikasia ne alkavat pyydystää noin 3 cm pituisina ja kannibalismi on hauelle varsin tyypillistä. Isompien haukien ravintoon kuuluu kalojen lisäksi sammakoita, myyriä ja vesilintujen poikasia. Hauki on nopea kasvuinen ja on 1. elinvuotena yleensä 10-20 cm pitkä, puolen metrin pituinen 5-6 vuotiaana ja metrin pituinen 6-10 vuotiaana, riipuen ravinto-olosuhteista. Aikuiset naaraat kasvavat selvästi koiraita nopeammin. Kaikki suurhauet (10-20 kg) ovat naaraita. Hauki on hyvin paikallinen kala ja vaellukset ova vähäisiä.

Naruska-Kullajärven haukikanta on harvalukuinen, koska järvellä ei juurikaan ole hauelle soveliaita matalia kutulahtia. Kutu onnistuu parhaiten jokisuistossa, Naruskajoen ja Kullaojan alueella, ja niiden läheisyydestä hauen voi varmimmin saada saaliiksi. Suurimmat kalat ovat n. 4-5 kg painoisia.

Kiiski

(Gymnocephalus cernuus)

ruots. gers, engl. ruffe
Lahko: Ahvenkalat Perciformes Alalahko: Percoidei Heimo: Ahvenet Percidae

Kiiski (Gymnocephalus cernuus) on pieni, ahventen heimoon kuuluva pohjakala. Täysikasvuinen kiiski on kooltaan 10 ja 300 gramman välillä. Suomessa kiiski elää runsaslukuisena hyvin monelaisissa vesissä.

Kiisken kutu alkaa kuten hauellakin heti jäiden lähdön jälkeen, mutta jatkuu huomattavasti pidenpään eli sitä kestää pitkälle heinäkuuhun. Kiiski saavutta sukukypsyyden 1–3 vuoden iässä, jolloin sen pituus on 6–12 cm. Nopakasvuiset koiraskalat voivat olla sukukypsiä jo vuodenkin ikäisenä.

Kiiski syö ravinnoksi lähes kaikkea pohjalta löytyvää eläinkunnan edustajaa, myös mätiä. Kiisken on todettu eräissä tutkimuksissa syövän talvisin runsaasti siian mätiä, mutta ei ole varmuutta siitä, pystyykö kiiski heikentämään siika tai muikkukantoja.

Kiiskellä ei ole pienen kokonsa vuoksi merkitystä ruokakalana, vaikka sen makua on verrattu jopa kuhaan. Venäläisten mielestä kiiskiliemi on kalakeittojen aatelia. Muualla kiisken käyttö ruokakalana on vähäistä. Kiiskikeitto ei kuitenkaan ole täysin vieras ruoka suomalaisillekaan ja mädin makua pidetään hyvänä. Lientä voidaan käyttää kastikepohjana myös muissa kalaruoissa.

Naruska-Kullajärven kiisket ovat pienikokokoisia, mutta kanta on varsin runsas. Jos erehtyy laskemaan muikkuverkot pohjaan, saa kiiskejä päästellä verkoista "puolelle päivin". Piikikkäänä kalana se sotkeutuu ja takertuu lujasti verkkoihin.

Made

(Lota lota)

ruots. lake,engl. burbot
Lahko: Turskakalat Gadiformes Heimo: Turskat Gadidae

Made (Lota lota) eli matikka on pitkänomainen, notkea- ja liereävartaloinen ainoa makeassa vedessä esiintyvä turskakala, se on sukunsa ainoa laji. Yli puolet mateen pituudesta on pyrstöä. Made viihtyy parhaiten pohjassa ja viileässä runsashappisissa vesissä.

Mateen kutu ajoittuu tammi-maaliskuulle. Made kutee 1-3 metrin syvyisissä vesissä. Kutu tapahtuu sora- tai hiekkapohjalle ja turskakalojen tapaan mateen mätimäärä on suuri, jopa miljoona mätimunaa isommassa yksilössä. Mäti lasketaan pohjalle ja se saa ajelehtia siellä vapaasti. Poikasten kuoriutuminen tapahtuu jäiden lähdön aikoihin ja levittäydyttyään ensin ruskuaisravinnon turvin vapaan veden alueelle, ne alakavat pian syödä planktonia. Poikaset kehittyvät ja hankkivat ravintonsa pääasiassa aivan matalassa rantavedessä.

Made on petokala ja syö pääasiassa kalaa ja pohjaeläimiä. Ensimmäisenä elinvuotenaan made kasvaa 10-12 cm mittaiseksi, kolmevuotiaat mateet ovat 22-25 cm pituisia ja 6-7- vuotiaat 35-40 cm pituisia. Sen saalista ovat muikut, pienet ahvenet ja kiisket.

Naruska-Kullajärven madekanta on runsas, mutta pienikokoinen. 200-500g -painoiset mateet ovat yleisin saalis kutuaikaan tapahtuvassa koukku- ja katiskapyynnissä, jolloin lähes jokaiseen kalasyötillä varustettuun koukkuun on yön aikana tarttunut saalista.

Muikku

(Coregonus albula)

ruots. siklöja, engl. vendace, Europen cisco
Lahko:Lohikalat Salmoniformes, Heimo: Lohet Salmonidae, Alaheimo: Coregoninae

Muikku (Coregonus albula) on 10–20 senttimetriä pitkä lohikala, ja se on Suomen sisävesien ammattikalastajien tärkein saaliskala. Muikku on läheistä sukua siialle, josta sen erottaa leukojen perusteella; muikulla alaleuka on yläleukaa pidempi, siialla päinvastoin. Muikun pituus on tavallisesti 12–20 cm ja paino noin 10–70 g. Muikun elinikä vaihtelee vesistöstä toiseen: joissakin se on 4–6 vuotta, joissakin jopa 13 vuotta.

Muikku tulee sukukypsäksi tavallisimmin toisena elinvuotenaan. Sen kutuaika vaihtelee eri paikoissa lokakuulta-joulukuulle: Kutu alkaa, kun veden lämpötila on 5-7 asteen tietämillä.Muikku kutee parvissa ja se tapahtuu tavallisesti alle kymmenen metrin syvyydessä syvänteisiin rajoittuvilla rinteillä ja matalikoilla hiekka-, sora- tai somerikkopohjila.

Muikulla on paljon mätiä, jopa kolmannes painosta. Mätimunien määrä pienemmillä muikuilla on 1 500–2 000 ja suuremmilla jopa 8 000–10 000 mätimunaa. Pian kudun jälkeen jää peittää vesistön ja munat kehittyvät 0,2–2-asteisessa vedessä. Jääpeitteen lähdettyä poikaset kuoriutuvat noin 8 millimetrin pituisina ja hakeutuvat matalaan rantaveteen tiheiksi parviksi hiekka- ja sorapohjille. Sieltä ne siirtyvät 3–4 viikon ikäisinä syvempiin vesiin.

Muikku syö koko ikänsä pääosin eläinplanktonia. Kannan tieheys vaikuttaa yksilöiden kasvunopeuteen, mikä vaihtelee myös vesistöittäin. Tunnetuin esimekki hidaskasvuisesta muikusta lienee Kuusamon Yli-Kitkan muikku - Kitkan Viisas.

Naruska-Kullajärven muikun koko on lähellä "Kitkan Viisasta" ja sitä on järvessä verrattain runsaasti. Nuottaus, jossa perän hapaan solmuväli on 5 mm luokkaa on ainut konsti saada tätä pienikokoista muikkua saaliiksi. Hieman isompaa muikkua voi kokeilla saada saaliksi solmuväliltään 10-12 mm muikkuverkoilla aivan pinnan tuntumasta.

Siika

(Coregonus lavaretus)

ruots. sik, engl. whitefish
Lahko: Lohikalat Salmoniformes, Heimo: Lohet Salmonidae, Alaheimo: Coregoninae

Siika (Coregonus lavaretus) on yksi monimuotoisimmista kalalajeistamme. Se kuuluu lohikaloihin, elää parvissa ja josta voi samassakin järvessä elää morfologisesti, ravinnonkäytöltään, kasvunopeudeltaan ja kutukäyttäytymiseltään hyvin erilaisia muotoja tai populaatioita.

Suomessa on erotettu viisi pääasiallista siikamuotoa: pohjasiika, karisiika, vaellussiika, järvisiika ja planktonsiika. On pitkään ollut kiistanalaista, ovatko nämä erillisiä lajeja. Uudet tutkimusmenetelmät ovat osoittaneet maamme alkuperäisten siikojen olevan perimältään niin samanlaisia, että ne on luettava yhdeksi samaksi lajiksi, vaikka kiduskaarien sisäreunassa olevien siivilähampaiden lukumäärässä on huomattavia eroja siikamuotojen välillä. Siian monimuotoisuus on auttanut lajia sopeutumaan erilaisiin vesiin.

Siivilähampaiden lukumäärä vaihtelee siikamuodosta riippuen alle 20:stä yli 40:een seuraavasti:

  • Pohjasiika, 17–22
  • Karisiika, 24–28
  • Vaellussiika, 28–32
  • Järvisiika, 40–45
  • Planktonsiika 41–56

Eri siikamuotojen kasvunopeus vaihtelee suuresti. Nopeakasvuisin muoto on vaellussiika, joka 7-vuotiaana on noin 50 cm:n mittainen ja painaa noin 1 kg. Eräissä Lapin järvissä, kuten Naruska-Kullajärvessä, elävät siikamuodot kasvavat erittäin hitaasti ja ovat 6-vuotiaina vain noin 15 cm pitkiä ja alle 30 gramman painoisia.

Sukukypsyyden siika saavuttaa keskimäärin 4–5-vuotiaana. Siika kutee syksyllä. Kutu ajoittuu syyskuusta joulukuuhun, kun vesi on 2–5 asteista. Vaellus-, plankton- ja pohjasiika kutevat jokiin, kun taas meressä elävä karisiika puolestaan kutee ulkokareilla. Järvisiika kutee järvessä rantojen lähettyvillä. Kutu tapahtuu 0,5–4 metrin syvyydessä, hiekka- ja sorapohjaisilla alueilla. Kutiessaan naaras ja koiras ovat kyljekkäin laskien mädin veteen. Kun siiat ovat kuteneet, ne jäävät vähäksi aikaa kutupaikoille syöden näkyviin jäänyttä kutua. Poikaset kuoriutuvat keväällä jäiden lähdön aikoihin.

Poikasiässä siika syö eläinplanktonia. Harvasiivilähampaiset muodot siirtyvät kasvaessaan syömään kalanpoikasia ja pohjaeläimiä kuten surviaisentoukkia, hankajalkaisia, vesikirppuja, kotiloita ja simpukoita. Myös pienet kalat kelpaavat ravinnoksi siialle. Tiheäsiivilähampaiset muodot kuten järvi- ja planktonsiika syövät koko ikänsä pääasiassa planktonravintoa. Mikäli muikkuja on paljon, järvi- ja planktonsiiat joutuvat kamppailemaan tehokkaampien muikkujen kanssa eläinplanktonista.Siiat saattavat syödä myös oman lajin sekä muiden kalojen mätiä.

Naruska-Kullajärven alkuperäinen siikakanta on luonnostaa hidaskasvuista ja varsin pienikokoista eläinpalktonia käyttävää järvisiian muotoa ns. "tuppisiikaa". Jäämereen laskevissa vesistöissä tuota siikamuotoa kutsutaan reeskaksi. Järvialueelle on istutettu vuosin saatossa vaellus- ja pohjasiikaa, mutta ne eivät ilmeisen ravintokilpailun johdosta ole oikein menestyneet järvessä. Mahdollista on myös istutetun siian karkaaminen jokiin.

Taimen

(Salmo trutta)

ruots. öring, engl. brown trout
Lahko: Lohikalat Salmoniformes, Heimo: Lohet Salmonidae, Alaheimo: Salmoninae

Taimen (Salmo trutta) muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon lohta ja kun kummankin lajin ukonäössä esiintyy vielä suurta vaihtelua, voi kokeneemallakin kalastajalla olla vaikeuksia lajin tunnistamisessa. Taimenella on yleensä lohta runsaamin täplitystä kylkiviivan alapuolella. Sen pyrstön varsi on tanakka, korkea ja paksu. Isolla taimenella pyrstöevä on lähes loveton ja suora, kun taas lohen pyrstössä on useimmiten selvä lovi.

Taimenesta tunnetaan elinympäristön ja vaelluskäyttäytymisen perusteella erilaisia muotoja, jotka osin ulkonäöltään näyttävätkin erilaisilta: puhutaan meri-, järvi- ja purotaimenesta. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että taimenten jako eri muotoihin pelkän vaelluskäytäytymisen, elinmpäristön tai kasvunopeuden perusteella on osin keinotekoista tai käytännön sanelemaa. Saman vesistön eri taimenmuodot voivat lisääntyä keskenään, ja vaeltavan ja paikallisen taimenen osuus vesistössä määräytyy sekä perinnöllisten että ympäristöolosuhteiden perusteella. Ympäristöolosuhteet ratkaisevat värityksen ja kasvun, sama purotaimen kasvaa kokoa ja värittyy meressä niin, että sitä aletaan kutsua meritaimeneksi.

Kaikki taimenet kutevat virtavesissä, mutta ns. meritaimen vaeltaa syönnökselle mereen ja ns. järvitaimen järveen. Purotaimen elää periaateessa koko elämänsä virtavesissä. Järvissä naarastaimenet tuleva sukukypsisksi noin kahden kilon painoisina, joskin pohjoisessa taimenet tulevat sukukypsiksi 1-2 kiloisina ja koiraat kilon painoisina. Puroissa taimenet tulevat sukukypsiksi yleensä 3–5-vuotiaina ja 25–30 cm pituisina. Taimenet kuteva virtavesien pohjasoraikkoon kavamiinsa kutukuoppiin syys-marraskuussa. Hedelmöittyneessä mädissä alkio kehittyy soran sissällä talven aikana ja poikaset kuoriutuvat aikaisin keväällä lähes 2 cm pituisina.

Taimenenpoikaset elävät joessa yleensä 2–5 vuotta. Noin 18–25-senttisinä ne muuttuvat vaelluspoikasiksi eli smolteiksi, parveutuvat ja vaeltavat kevättulvan mukana mereen tai järveen. Osa poikasista jää koko elämänsä ajaksi jokeen (ns. tammukka).

Taimenen jokipoikaset syövät virran mukana kulkeutuvia tai pohjalla eläviä hyönteisiä ja niiden toukkia. Syönnösvaelluksen aikana meressä tai järvessä nuori taimen syö alkuvaiheessa hyönteisiä ja myöhemmin kalaa.

Naruska-Kullajärven taimenkanta on osaksi alkuperäistä ja osin istutettua kantaa. Suurimmat järvestä pyydetyt taimenet ovat olleet yli 4 kg painoisia. Taimenkanta on järvessä harva ja sitä yritettään kohentaa ensi kesän istutuksilla. Jokikutuisena kalana taimen pyrkii jokiin, josta ne valitettavan usein pyydetään "perinteisin peltoperhomenetelmin" tammukkana ruokakalaksi. Ylä-Naruskajoen ja Auermajoen määräaikaista rauhoittamista muutamaksi vuodeksi kaikelta kalastukselta tulisi vakavasti harkita, jolloin luontainen lisääntyminen edesauttaisi järven taimenkannan elpymistä.

Uutta!

Osta kalastuslupa verkosta!

Voit ostaa viehe- ja verkkolupia nyt myös netistä. Kalastusyhtymä on tehnyt sopimuksen Kalanet Oy:n kanssa, jonka verkko- ja mobiilipalvelusta www.kalakortti.com voit ostaa tarvittavat luvat 24/7-periaatteella. Kalanet Oy perii luvasta toimitusmaksun: vieheluvat 3,5 €/kpl ja verkkoluvat 1-5 merkkiä 5 € ja yli 5 kappaletta 7 €.

www.kalakortti.com

Tee ekoteko!

Istuta oma järvitaimen Naruskaan!

Voit ostaa itsellesi tai yrityksellesi nimikkotaimenia, jotka istutetaan Naruskajärveen, ja seurata virtuaalijärvessä kalojesi vaiheita. Tee oikea ekoteko!

Lue lisää

"Kalasta" hiirellä

Tutustu Virtuaalijärveen!

Virtuaalijärvi näytössä

Siirry Virtuaalijärvelle